Blomiksen luonto

Radio Suomen toimittaja Juha Blomberg lähtee harva se päivä ulos luontoon saadakseen elämyksiä. Tässä sarjassa "Blomis" kertoo kokemuksistaan tavallisena luonnon kuluttajana.

https://areena.yle.fi/1-2728468

subscribe
share



Kuuletko ääniä?


Moni meistä menee luontoon hiljentymään. Urbaanimaailman kilinät, kolinat, tuuttaukset ja tööttäykset katoavat korvista melkein heti asfaltin loppuessa ja hiekan alkaessa narskua vaelluskengän anturan alla, tai viimeistään kun retkisaapas losahtaa suonsilmäkkeeseen. Siinä sitä on luontoharrastajan korvan reseptoreita hivelevä ääniaalto oikeassa muodossaan. Ei haittaa edes pieni tinnitus, kun pääsee ulkoiluttamaan korvakäytäviään luonnollisilla äänillä. Luonto on talviseen aikaan varsin hiljainen, muttei täysin. Pakkasen pauke ja pyryttävän lumen ujellus tuulen aikaansaamana hivelevät mieltä siinä missä satakielen laulu kesällä. Jos kohta onhan kesällä paljon mukavampaa kuunnella luonnon ääniä kuin kylmän talven pimeinä hetkinä. Ensimmäisen peipon viserrys, laulujoutsenen sordiinovapaa trumpetti, sammakkolammen lemmekäs kutukurnutus ja kaulushaikaran pulloon puhallus ruovikon kätköistä. Siinäpä lähestyvän kesän oivallinen soittolista. Kuten todettua kesä on ainakin minusta paljon miellyttävämpi aika tehdä äänellisiä havaintoja. Kuikan huuto Saimaalla kuuluu omiin ehdottomiin suosikkeihini ja samaa sarjaa on myös tyynessä kesäyössä soutajan säikäyttävä majavan hännän läimäys. Etelä-Savon saarissa saattaa onnekas kesäihminen kuulla kuhankeittäjän kyselevän “onko piialla vilu?”. Vähän tummempien suosikkiäänieni sarjaan kuuluu korpin moninaisten äänien kirjo. Karhea korahdus, metalliset kilahdukset ja kalseat klonksahtelut saavat pienen ihmisen mielikuvituksen laukkaamaan. Jos ei tietäisi korpin olevan asialla, voisi kuvitella metsässä olevan menossa maahisten ja menninkäisten maaottelun. Luonnon äänet katoavat taajamaolosuhteissa lähes kuulumattomiin kuin wanha kunnon vaihevirhe monovastaanottimissa stereotestin aikaan. Ei ole syytä kuitenkaan lannistua vaan kannattaa pitää aistit avoimena. Mustarastaan huilun löytää helposti kaupunkitalojen välistä kaikumasta, tervapääskyjen kirskunta peittää parhaimmillaan jopa ykkösen ratikan kolinan Käpylän kääntöpaikalla ja kalalokkien kailotus karkoittaa kuuppaa kivistävän kankkusen. Lähestymme parhaillaan kesää - räntäsateesta huolimatta. Siksi juuri nyt on paikallaan aloittaa luonnon tarkkailu myös äänimaailman kautta. Kaikkia lintujen ääniä ei tarvitse osata. Jos mielenkiinto riittää, voi ottaa tavoitteeksi vaikka kymmenen uuden linnunäänen opettelun ensi kesänä. Ja seuraavana kesänä seuraavat kymmenen. Kehoitankin nyt kaikkia talvisen vaikun poistoon ja höristelemään korviaan luonnon suuntaan. Voi olla, ettet ensin kuule muuta kuin ympäröivän todellisuuden aiheuttamaa kohinaa, mutta korvapari yhdistettynä maailman tehokkaimpaan tietokoneeseen eli ihmisen aivoihin on niin mieletön kapistus että pois alta risujen rapinat ja männynkäpyjen kopinat. Hetken kuluttua alat kuulla ääniä suomalaisesta luonnosta ja mikä parasta, ihan ilmaiseksi.


share





 2015-04-01  3m