Blomiksen luonto

Sauli Naantalista soitti Luonnonkukkien loistetta -lähetykseen viikko sitten. Eipä tiennyt Blomis puhelinkanavan liukusäädintä avatessaan millainen mediarumba seuraavasta neljästä minuutista kehkeytyisikään. Yht’äkkiä kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita asiasta aina Ruotsia, Amerikkaa ja jopa Australiaa myöten. Valtavan hienoa sanoisin ma. Sillä luonto, jos mikä on ihmeellinen asia. Sitä voi pohdiskella mielessään Saulin tavoin nähdessään ranta-alpin ja mesiangervon vierekkäin syömässä samaa multaa ja juomassa samaa vettä, että miten niistä voikin tulla niin erilaisia. Samalla tavalla kuin meistä ihmisistä. Nimittäin, moni meistä pallontallaajista tänäänkin syö lihapullansa, riisiannoksensa, sushilautasensa tai kasviskeittonsa eli ruokansa ja juo päälle vaikkapa sitä vettä. Ja silti me kaikki näytämme ihan erilaisilta, ajattelemme eri tavalla, pukeudumme eri tyyliin ja puhumme jopa eri kieliä. Sisäisesti olemme kaikki kuitenkin ajattelevia ihmisiä. Suurimmalta osin. En tosin joidenkin ajatuksia täysin ymmärrä, mutta annan niidenkin rikkaruohojen elää valkolehdokkien, sinikellojen, mustien sarviorvokkien ja punaisten ruusujen keskellä miettimättä glyfosaatin käyttöä. Glyfosaatti muuten, on se kuuluisa aine, joka todellakin tappaa talossa ja puutarhassa. Ajatelkaas rakkaat ystävät hetki. Jos kaikki maailman ihmiset pohtisivat mieluummin mukavia asioita, kuten kukkasia tai mehiläisiä niin miten paljon mukavampaa meillä olisikaan. Päivän uutisvirtakin olisi ihan toisenkaltainen. (uutistunnari tähän!) “Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Naantalista on löytänyt tänään uuden kukkalajin Karjalohjalta. Niinistö otti välittömästi yhteyden Venäjän presidentti Vladimir Putiniin Siperiaan, jossa KGB eli Kreml Generalissimus Birding -yhdistys on ollut viikon ajan bongaamassa harvinaista amerikankuikkaa. Putin onnitteli Niinistöä löydöksen johdosta ja kutsui samalla Angela Merkelin ja Barack Obaman yhteiselle luontoretkelle.” (lopputunnari) Luonnontarkkailu, kasvien kuvaaminen, metsissä samoilu ja bongaus ja ennenkaikkea luontoasioista puhuminen toisille ihmisille vapauttavat energiamme ihan toisille tasoille. Sen sijaan, että kun nykyisin kadulla kulkiessamme bongaamme erinäköisiä ihmisiä samalla miettien kuinka heitä voisikaan kotoa käsin anonyymisti loukata sosiaalisessa mediassa, pysäyttäisimme sen “erinäköisen” kanssakulkijan, aloittaisimme keskustelun - sen paljon puhutun ja peräänkuulutetun dialogin - ja kertoisimme viimeisimmän hyönteishavaintomme puiston nurkalta tai lokinpoikasen piipityksen aikaansaaman ilahtumisen tunteen. Eikö olisikin ihmeellistä ja vapauttavaa. No luonto on. Tiedän ja suorastaan näen nyt monen radiovastaanottimen äärellä otsasuonien pullistuvan ja kuulen verenpaineen kohinan. “Ideologista hönöilyä ja monikulttuurista vapaa-ajattelua ja propagandaa Blomis siellä taas syöttää MINUN verovaroillani” Aivan, sitäpä juuri. Koska se on mun luonto.