Blomiksen luonto

Näin kesällä kirjoitellaan lehdissä monenlaisia höpöjuttuja. Heinäkuu on otollinen aika kaikenlaiselle tuuballe, kas kun ihmiset ovat lomalla eikä oikeiden juttujen aiheita tahdo löytyä. Ja onhan sitä nyt kesähelteiden vaikutuspiirissä paljon mukavampi lukea kevyitä hömpänpömppä-juttuja kuin esimerkiksi tiukkaa faktaa jonkun kaivoksen saostusaltaiden vuodoista tai ydinpolttoaineen loppusijoituspaikoista. Viihteen lisäksi lehdet pursuavat kesäaikaan opettavaisia tarinoita myös luonnossa liikkumisesta. Silmiini osui heinäkuun lopulla ihan huikea stoori järvessä uimisen vaaroista. Jutussa tunnelmoitiin muun muassa leväisen laiturin portaiden liukkaudella ja ällöttävyydellä. Veteen mennessään ihmispolo voi tuntea mutapohjan kosketuksen ja vesikasvit jalkojen ympärillä. Sitten tulee ensimmäinen kliimaksi. Mitäs jos jalkoihin osunut ällötys ei olekaan kasvi, vaan hukkuneen ihmisen hiukset. Onneksi toimittaja on kysynyt asiantuntijalta, joka lohduttaa vesipelkoista lukijaa lottovertauksella: “On helpompaa voittaa lotossa, kuin törmätä hukkuneeseen, koska Suomessa on niin paljon järviä ja melkein kaikki hukkuneet löydetään”. Onneksi on asiantuntija olemassa. Kylläpäs helpotti. Vesissä saattaa asustella myös hirvittäviä petoja. Joka kesä kerrotaan lähinnä mätäkuun aikaan tarinoita ihmisten kimppuun hyökänneistä kaloista. Useimmiten asialla on ollut hauki, joka on asioista perillä olevien lähteiden mukaan helppo tunnistaa petokalaksi leuoissa ja kidassa olevista runsaista terävistä hampaista. Sille ominaisia piirteitä ovat myös iso pää ja suuret silmät. Iso pää ja suuret silmät! Iso pää viittaa suuriin, ihmisen tuhoamista jatkuvasti miettiviin aivoihin ja suuret silmät näkevät saaliin, siis ihmisen, pinnan alta terävästi. Runsaat ja terävät hampaat paljastavat hauen olevan evolutiivisen tappokoneen ja yhdistettynä isoon päähän ja suuriin silmiin suorastaan The Ilmestyskirjan Peto! Muutenkin luonto on täynnä asioita, joita pelätä. Hämähäkki! Hämähäkki mainittu! Kahdeksanjalkainen ja karvainen peto on monien suuri inhokki. Kuten kaikki nettikeskustelunsa lukeneet tietävät, ovat Suomessa tavattavat hämähäkit poikkeuksetta tappavan myrkyllisiä ja isoimmat saattavat myrkyttämisen lisäksi heittää pelokkaan ihmisen päälle tahmaisen verkon. Huido siinä sitten lentäviä ja vaarallisia inhokkeja, kuten silmämunia syöviä paarmoja ja korviin tunkeutuvia ja sinne pesän rakentavia hirvikärpäsiä. Entäs sitten käärmeet? Nuo luomisoppikirjan ensimmäisestä tarinasta saakka ihmiskunnan vihollisina tunnetut limaiset kiemurtelijat. Salakavalina otuksina käärmeet vaanivat suomalaisissa metsissä ja rannoilla huoletonta kulkijaa. Hyökkäävät varoittamatta, purevat ja poistuvat paikalta yhtä nopeasti kuin tulivat. Maahan jää vain tuskissaan kiemurteleva kansalainen, joka ei tajua mitä tapahtui. Käärme on julma peto, siinä missä hämähäkki, hirvikärpänen, paarma, lude tai iilimato. Ja kaikkia niitä on syytä pelätä. Kertoo eräs nimeltä mainitsematon kesälehti. Palataanpa haukeen ja suomalaiselle mökkirannalle. Jos nyt käy niin huonosti, että laiturin päässä jalkojaan huljutteleva kesäheila huutaa järkyttyneenä kivusta, tempaisee pitkät ruskettuneet säärensä vedestä laiturille ja samalla jalkaan pureutunut kahen kilon hauki mätkähtää rannalle, niin tässä ohjeet kuinka toimia: 1. hauelta nirri pois napakalla karateiskulla niskaan 2. perkaa hauki ja fileoi mahdollisimman ohuiksi siivuiksi 3. leivitä vehnäjauho-suola-pippuri -sekoituksessa 4. paista kuumalla pannulla oikeassa voissa nopeasti 5. tarjoile em. pitkäsääriselle juuri valmistamasi haukisipsit kylmän valkoviinin kera Hauki on kala ja parasta syötynä. Näin pelko ja peto on taltutettu. MOT