Blomiksen luonto

Tänään tutkailemme luontoharrastajien muotiasioita. Luontostailistimme Blomis eli siis minä, antaa vinkit miten pukeutua mihinkin tilanteeseen. Luonnossa. Aloitetaanpa lintutornista. Sinne on ihan turha mennä kahisemaan tuulipuvussa, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin polyesterin ääni viiksitimalin sirkutuksen taajuudelle virittyneessä lintuharrastajan korvassa. Pukineen materiaalin tulee olla mahdollisimman korkealuokkaista, mielellään ulkomaanmatkalta vaikkapa Sveitsistä hankittua. Maastoväritys on ihan menneen talven nokia. Puhumattakaan siitä että menisi lintutorniin ns. Kainuun kansallispuvussa, tiedättehän sellaisessa ällöttävän vihreässä, huonosti istuvassa halpispakettipuvussa. Samassa paketissa tulevat flanellipaidat ja fleesepusakat voi myös unohtaa totaalisesti muusta kuin mökkikäytöstä. Ehdoton tyylirikko moinen, jo ajatuksenkin tasolla. Pitää myös muistaa kalliit muut vempaimet, kuten kiikarit ja kaukoputket sekä älylaitteet. Niiden tulee matsata sävy sävyyn pukineiden laadun kanssa. Mistään Paavon Putki -kaupasta ostettua kaukoputkea ei yksinkertaisesti voi viedä merkkitietoisten välineharrastajien putkien väliin. Ja jos, siis JOS vie, niin ei ainakaan kannata aloittaa keskustelua mistään. Ei niin mistään. Usein kuulee torneissa keskustelua tämän kauden putkien paremmuudesta verrattuna edellisiin malleihin. Kuinka erottelukyvyssä ja lämpövärinän suodattamisessa suhteessa 4800 euron hintaan onkaan menty jälleen harppaus eteenpäin. Harmi vaan, ettei juuri tätä parasta mallia saa vielä Suomesta. Onneksi sellaisen sai tilattua suhteilla suoraan valmistajalta. Palataanpa maanpinnalle lintutornin viimasta. Luontopolulle tai pitkospuillekaan ei voi lähteä näyttäen puilla paljailla olevalta. Eikä siinä Kainuun kansallispuvussa, tiedättehän sellaisessa ällöttävän vihreässä, huonosti istuvassa halpispakettipuvussa voi pitkospuille mennä kuin pimeässä. Sammutetuin otsalampuin. Kumisaappaat ovat ihan täysin arvosteluasteikon alimmassa päässä. Kumppareissa ei liiku kuin Jaakko Tepon laulun emäntä navettareissuillaan. Kenkien tulee olla goretexia tai jotain muuta tosi groteskia. Ja kallista. Veden pitää pysyä kenkien ulkopuolella ja jos sitä jotenkin sisäpuolelle pääsee, on materiaalin oltava sillä tavalla hengittävää että vesi haihtuu pois. Ja tämähän ei kumisaappaissa toteudu. Ja jos ei sosio-ekonomisista rajoitteista johtuen ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kumisaappaat niin olkoot ne sitten vintagea, ylihintaan menneiden aikojen vaatekaupasta haetut Hai-saappaat, mielellään keltaiset. Päähineen valinta on myös äärimmäisen haastavaa. Niin siisti artikkeli kuin merisääputkihuivi onkin, ei sen kanssa voi yksikään itseään kunnioittava ja ennen kaikkea muiden luontomuotiblogistien suosiosta kilpaileva henkilö mennä näyttäytymään luontoreiteille. Jos jonnekin pitää mennä ko. päähineen kera niin Vätsärin erämaa lokakuun lopulla on ihan ok valinta. Päässä tulee olla tämän kesän trendiä noudattavalla tweedlakki tai klassinen safarihattu. Pipo kuuluu kesällä kaappiin ja lippalakkia saa käyttää vain jos pelaa baseballia ammatikseen. Pesis ei käy. Jokatapauksessa luontoon meno on oltava harkittua, pukeutuminen ei ole sivuseikka. Tyylikkyys on ensisijaista ja rahan käytön pitää näkyä. Ja nyt tämä jamppa lähtee ulos Kainuun kansallispuvussa, tiedättehän sellaisessa ällöttävän vihreässä, huonosti istuvassa halpispakettipuvussa.