Blomiksen luonto

Olen aivan täydellisen hullaantunut suomalaisen flooran ja faunan nimiin. Lehmä esimerkiksi kuvastaa pohjattoman hyvin tuon kosteasilmäisen ja hyväntuoksuisen eläimen luontaisia ominaisuuksia. Lehmä. Lehmänhenkäys. Voiko kauniimpaa olla? Siksi lehmä -sanan käyttö haukkumistarkoituksissa pitäisi kriminalisoida eläinsuojelulain nojalla. Lahna. Lepakko. Leppäkerttu. Leskenlehti. Siinäpä muutamia hienoimpia l-kirjaimella alkavia luontokappaleita mitä ensiksi tulee mieleen. Mutta mikä on lutukka? Wikipedian mukaan se on on pienikokoinen, yksivuotinen ristikukkaiskasvi, jota tavataan laajasti pohjoisella pallonpuoliskolla. Lutukka kuulostaa minusta varsin sympaattiselta kasvilta. Semmoiselta lutuselta. Lutunen lutukka. Hellittelynimenä ehkä jo vähän yliampuvaa. Kasvikunnan nimistöstä vastanneet ihmiset ovat antaneet mielikuvituksensa kynsilaukata nimiä keksiessään. Näsiä, kolmioka, tuoksuvatukka (siis tuoksu vatukka, ei tuoksuva tukka), uuvana ja aapasara. Tarvitseeko sanoa muuta? Noh, täältä pesee ja linkoaa. Aasinkultakorva, yövilkka ja nikonpihta. Kas kun ei canonpihta. Idänkirveli kuulostaa jo ulkomailta peräisin olevalta veneeriseltä taudilta, mutta ei. Kasvi se on, jonka varsi on karvainen, usein haarova, 5 cm pitkä ja harvoin kalju. Olisipa hauska tietää onko mahdollisesti samassa nimikokouksessa päätetty nimien salava, halava ja jalava käyttöönotosta. Eläköön se pieni, yhden kirjaimen ero! Sitten iskeekin kuin Luonnon Korkeajännityksestä suoraan miljoona volttia! Vuorossa on yksi hurjimmista: tamadabanisokeltapaunikko. Ihan kuin kuulisin entisen englanninopettajani Timo Tikan sanovan: “repeat after me” tamadabani_sokeltapa_unikko. Tamadaban_isokelta_paunikko. Painotuksella on väliä. Lintumaailma on myös nimien suhteen ihmeellinen. Ruisrääkkä linnun nimenä olisi mahtava opettaa vaikkapa ranskankieliselle. Kuhankeittäjä hivelee korvaa siinä missä västäräkkikin. Kotimaisten metsiemme hippiäisen ja kuukkelin lisäksi olen suunnattoman ihastunut ulkomaisten lintujen suomenkielisiin nimiin. Töpökääpiötypäkkö lienee yksi huikeimmista. Töpökääpiötypäkkö. Kirjoitusvirhe kenties, mutta sellaisena se löytyy lintujen nimigalleriasta. Uskokaa tai älkää, töpökääpiötypäkkö kuuluu tyrannien heimoon. Entäs sitten perhoset? Keisarinviitta lienee jokaisen keittiöaatelisen lempilaji näiden pienten siivekkäiden maailmassa. Piippopaksupää naurattaa ainakin lapsia ja heinähiipijä taas kuulostaa kaverilta, joka diilaa hiljaa yössä sätkässä poltettavaa kasvikunnan tuotetta. Ei aina nauttiakseen luonnosta tarvitse mennä paikanpäälle luontoon. Ottaa vaan luontokirjan hyllystä, lueskelee esimerkkieni mukaisia nimiä ja keksii niille oman mielikuvituksensa mukaisia merkityksiä. Tämä tuhatkauno painelee nyt aasinkultakorvantaustat märkinä yövilkkaa poistattamaan hammasmähkät ettei iske vaivero. Siitähän saattaa vaikka munakoiso mennä uuvanaksi.