Blomiksen luonto

Kevätpörriäiset tulevat, oletko valmis? On taas se aika vuodesta kun pitää - on suorastaan pakko - pohdiskella kevään tuloa. Taas. Vastahan minäkin pari viikkoa sitten hoin että “Voi elämän kevät!”. Mutta sellainen tämä kevät on. Se hulluttaa ihmisen ihan täysin pohtimaan elämän jatkumoa ja osittain myös sen päättymistä. Pää pörisee keväästä kuin Panaman kaupunki. Havaintoja kirjataan ja niitä kerrotaan muille. Itse olen jo leskenlehdet, peipot ja kiurut nähnyt, sinivuokko, västäräkki ja pääskynen vielä puuttuvat. Ja hyvä niin. Koska vasta huhtikuun alku. Luonto herää kevääseen joka vuosi. Myös täällä Radio Suomessa. Ja suomalaiset heräävät samalla tavalla, joka kevät. Tänä keväänä heräämistä on vauhdittanut Juha Laaksosen kevätpörriäinen, nimittäin Miljoona linnunpönttöä -kampanja, joka on saanut luontosuomalaiset vauhkoontumaan täysin. Kuukaudessa on suomalaisissa pajoissa ja pönttöpiireissä nikkaroitu jo reilut puoli miljoonaa kotia kolopesijöitä varten. Pönttöpörriäisen purema on pahimmillaan johtanut jopa 200:n henkilökohtaisen pöntön rekisteröintiin. Itse olen tehnyt tähän saakka kaksi pönttöä. Löysin pari käytettyä Lundia -hyllyä ja parvekkeella annoin pistosahan laulaa ja porakoneen rallattaa pönttöilyn ilosanomaa. Tekemäni design -pöntot ovat vielä odottamassa ripustamistaan ja rekisteröintiä. Ajattelin tähdätä lähelle puolen miljoonan rajapyykkiä, mutta myöhästyin. Kevätpörriäinen, kuten kaikki ainakin eteläsuomalaiset tietävät, on myös koululaisten tekemä lehti, jonka sisällön lapset tekevät ihan itse. Sisältö on täynnä kaskuja ja tarinoita, osa sivuaa myös luontoa tyyliin: “Iiriksen mielestä maailman kovin nörtti on hämähäkki. No kun se roikkuu koko ajan verkossa.” ja toinen heti perään: “Pyry, Veikka, Kauri ja Sampo ovat porukalla keksineet, millä puulajilla on tunteet. Tietysti kaipuulla.” Ja tämän jälkimmäisen voisin kertoa uudelleen vaikkapa Metsäradiossa klo 20:n jälkeen. Kevät tuo tullessaan oikeat kevätpörriäiset. Ne pienemmät siivekkäät ystävämme, joille vähemmän rakennellaan keinotekoisia asumuksia. Vai onko kukaan kuullut hyttyspöntöistä? Mutta pitäisikö rakentaa? Miten olisi paritalo paarmoille, aravarahoitteinen ampiaisille, luhtitalo lutikoille ja baarihuone perhosille. Jaa mutta tuo viimeinen kuulostaa jotenkin tutulta. Ilmatila on vielä sen verran kolea, etteivät kaikki pörisevät, surisevat ja inisevät ole vielä liikkeellä, mutta sieltä ne taas tulevat - kevätpörriäiset. Ennemmin tai myöhemmin. Ja ilman keinotekoisten kotien rakentelua. Joidenkin mielestä valitettavasti, mutta ne isommat siivekkäät ystävämme ainakin ilahtuvat suuresti hyönteispopulaation räjähdysmäisestä kasvusta. Ainakin ne mustankirjavat paarmalinnut. Kevään ja sitten lopulta koittavan kesän aikana olisi muuten aika outoa viettää vaikkapa grilli-iltaa lämpimässä kesäillassa, jos niitä pörriäisiä ei olisi lainkaan. Paarman ensipuraisu polvitaipeesta on melkein yhtä ihanaa kuin se kuuluisa John Steinbeckin lanseeraama “Mikään ei voita oluen ensipuraisua.” -lausahdus. Mäkäräisten huitominen perhokalastuksen aikana on erinomainen selitys sotkeutuneelle heittosiimalle ja hyttysten ininä viileän mökkiaitan lakanoilla makoillessa saa aikaan ihan erilaisen tunnelman lemmenleikkeihin kuin kotimakuuhuoneen steriiliys. Ah sitä kutinan tuottamaa kutinaa.... Ja tähän loppuun vielä vitsi Kevätpörräisestä. Koska se on mun luonto. Hyttynen oli ensilennolla. Äiti kysyi: - Miten meni? Hyttynen vastasi: - Hyvin. Kaikki taputtivat.