Blomiksen luonto

Radio Suomen toimittaja Juha Blomberg lähtee harva se päivä ulos luontoon saadakseen elämyksiä. Tässä sarjassa "Blomis" kertoo kokemuksistaan tavallisena luonnon kuluttajana.

https://areena.yle.fi/1-2728468

subscribe
share



 

Blomiksen luonto: Appelsiinikana: 18.05.2016 14.45


Olen täysin hurahtanut luonnossa esiintyvien eläinten, sienten ja kasvien nimiin. Sienimaailma ruokkii ihmisen mielikuvitusta siinä missä sienet ruokkivat poimijaansa. Kaikki ns. huumorintajuiset henkilöt tarjoavat samantien kun sienistä ruvetaan keskustelemaan niitä kahta. Ryypätkääpää ja sen johdonmukaista seurannaista, naitattia. Niitä kumpaakaan ei tosin ole olemassa, mutta onhan meillä munahapero ja punanuljaska. Miten hyvin ne sopivat yhteen, en tohdi sanoa, ettei joku limanuljaska vedä siitä palkokasvin siementä hengityselimeen ja tokaise: “On se toi Blomis melkoinen taulakääpä”. Lintumaailman nimiä olen käynyt jo aiemmin läpi, muistanette vielä typökääpiötypäkön? Joka muuten kuuluu tyrannien heimoon. Se töpökääpiötypäkkö. Mutta tunnetteko ketään punaperäkaklattajaa? Tai siis että semmoinenkin lintu on kuin punaperäkaklattaja. Mielestäni paljon parempi huumorin lähde, kuin esim. punahuulisorsa ja silkkipöksyuikku, jotka esiintyvät ns. huumorintajuisten henkilöiden kielenkäytössä varsinkin pikkujouluaikaan tai Tallinnan laivalla. Mistä tulikin mieleen isosaku. Kuulitte aivan oikein. Isosaku. Se on hokkojen heimoon kuuluva kanalintu. Eikä mikään ylihintainen muovituopista tarjoiltava mauton virvoitusjuoma. Semmoinenkin on kuin partasaku. En tunne tapausta, sanoi partajuha. Eikä tunne varmaan Seppo Rätykään. Partasakua, vaikka Saksassa onkin käynyt. Puukiipijähän on taas meille kaikille tuttu. Se pikkuinen puunrunkoa pitkin viipottava tirppa, jolle on miljoona pönttöä tehneet kodinkin. Kiipijänkin joku tuntee, saattaa jopa olla semmoinen. Mutta silloin ei puhuta linnusta. Lintumaailmasta löytyy sellainen erikoisuus kuin molokainkiipijä. Molo kain kiipijä. Tällä kertaa jätän sanaleikkeilyn tekemättä ja annan sen tapahtua kuuntelijan omassa päässä. Ja ennenkuin siirryn linnuista ötökkämaailmaan, tarjoan aivonystyröille yhden helmikanan. Kyseessä on kultamamo. Nyt jo sukupuuttoon kuollut peippolintu kuulostaa nimensä perusteella äidin ylirakastamalta aavistuksen nössöltä pojalta, joka on todellakin kieltänyt äitiään kutsumasta itseään muiden kuullessa kultamamoksi. “Äitylin oma kultamamo”. Vähemmästäkin lapsi joutuu terapiaan aikuisena. Sitten ne lupaamani ötökät. Lueskelin mainiota ötökkätieto.fi -sivustoa ja menin melkein sekaisin. Siis vielä enemmän. Olin ihan että “kaskas, nyt löytyi pakinan aihetta”. Ja koska makoilin parhaillaan punkassa, aloin miettiä millainen onkaan pyjamalude ja onko kodissani niitä. Samalla kun kaivelin nöyhtää napakotilostani. Voi lännensoikioneilikkayökkönen sentään! Muistin juuri, että kevätjuhla-aika lähestyy. Täytynee teettää ranskanräätälillä uusi puku ja tilata korusepältä yhteiskuntaluokkasormus. Mutta nyt, ennen kuin tämä lauhahiipijä kiipeää pikkukiitäjäänsä tarkoituksenaan ajaa humalaperhosen luokse lauleskellen vanhaa rallia “Liljakukko, tulipunainen” on aika esittää arvoitus? Mikä seuraavista ei kuulu joukkoon a) Sitruunavästäräkki b) Appelsiinikana c) Mandariinisorsa Oikea vastaus on tietysti appelsiinikana. Koska se on mun ruoka.


share





 2016-05-18  3m