Blomiksen luonto

Niitä on paljon. Ne tulevat aina keväällä ja kiljuvat oman aikansa. Toiset rakastavat niitä, toiset taas inhoavat sydämensä kyllyydestä. Mutta mitäs jos niitä ei olisi. Huomaisimmeko niiden puutteen? Näkyisikö se jollain tapaa luonnossa tai kaupunkiolosuhteissa? Olisiko elämämme erilaista niiden puuttuessa? Tyhmiä kysymyksiä, joihin ei ole kuin yksi oikea vastaus. Emme me halua niiden puuttuvan vaan iloitsemme niiden olemassaolosta...

Moni tuntee sokeritoukan ja banaanikärpäsen, mutta kuinka moni on niistä ottanut hyvän luontokuvan. Vai voisiko sitä edes pitää luontokuvana? Oma satunnainen luontomiehemme Blomis ei ole vastoin kaikki oletuksia ottanut yhtään kuvaa kummastakaan lajista. Tosi häröä. Entä millaista häröilyä voi aiheuttaa kotitaloudessa keittiökoisa tai paperitoukka? Kumpi on pahempi toistaan lukutoukka vai baarikärpänen ja miten ne muka liittyvät kodin pieniin - ei niin toivottuihin luontokappaleisiin...

Satunnainen luontomiehemme on ihan pääsiäistunnelmissa ja tarinat sen mukaisia. Mämmin voimalla hän runoilee eteemme mielikuvia ja tunnelmia pääsiäisestä eikä jätä muistelematta menneitä. Mikä on sinun pääsiäisen The Ykkösjuttu? Ruoka? Ulkoilu? Sukulaisten seurassa hengailu? Blomis tykkää noista kaikista, ehkä kuitenkin ruoka nousee ylitse muiden.

Blomis on heittäytynyt nostalgiseksi muistelemaan menneiden aikojen tv-sarjoja, joissa päätähtenä ei ollut ihminen vaan eläin. Oli hevosia, koiria, kenguruita ja delfiinejä. Niitä nyt ainakin ensimmäisenä tulee mieleen...

Blomiksella on mielessä kaikenmaailman räpättimet. Ei, ei siis ne pahvinpalaset joita hän ja kaltaisensa laittoivat pikkujussina fillariin tuottamaan melua. Luontoharrastuksen apuvälineistä on tällä kertaa puhe ja siitä tarvitseeko satunnainen luonnossa liikkuja muuta kuin innostuksen aiheeseen. Millaisen etulyöntiaseman lisävarustelusta saa suhteessa entiseen aikaan, jolloin luontoon mentiin vain avoimin mielin...

Satunnainen luontomiehemme on ihan kevättäpinöissään. Höpisee leivoksista ja hyypiöiden töyhtöistä. Ettei olisi vaan mennyt senat sakaisin kesän odotuksen kiihkossaan. Toivottavasti Blomiksen luonnon tämän viikon jaksossa tarjolla oleva verbaalinen tajunnanvirta ei hyydy jääpatoihin saati karahda kiville.

Lumihangella on erikoiset jäljet. Ihan kuin joku olisi laskenut mäkeä. Mutta eihän tuossa koskenrannalla nyt kukaan mäkeä voi laskea. Kyllä voi, jos olet saukkojen sukua. Aikamonelle luonnossa viihtyvälle saukon jäljet ovat ainoa merkki vesistöjen sukkelan lutraajan visiitistä paikalla. Itse vesinisäkkään näkeminen, saati kuvaaminen on varsinainen onnenpotku. Satunnainen luontomiehemme on kyllä saukon nähnyt, mutta vain vilahdukselta...

Blomis on kuvannut kuuta, aurinkoa ja muita taivaankappaleita useaan otteeseen. Mutta yksi hänen astrokuvausuransa kannalta tärkeä ja varsin läheinen kohde on kuvaamatta. Ja taitaa jäädäkin kuvaamatta, koska avaruuteen pitäisi päästä mutta kun avaruuspäiväraha on niin korkea, ettei se ole mahdollista nykytaloudella...

"Aurinko lemmi häntä puolestani" laulaa J.Karjalainen samannimisessä kappaleessaan. Auringon säteet hyväilevät meitä maapallolla eläviä silloin kun pääsevät kunnolla laskeutumaan toisinaan asuinympäristöämme verhoavan pilviverhon läpi. Aurinko pitää yllä kaikkea elävää ja siksi aurinkoa täytyisi kunnioittaa kaikin mahdollisin keinoin. Ihmiskunta ei onneksi pysty tekemään auringolle minkäänlaista harmia omilla toimillaan. Ei vaikka tahtoisi. Aurinko on ja pysyy. Ainakin vielä 5 miljardia vuotta...

Blomis on täysin hurahtanut kuuhun. Tuohon juustokiekolta näyttävään taivaalliseen ilmestykseen, jonka nähdessään satunnainen luontomiehemme alkaa välittömästi hamuilla lähintä kameraa ottaakseen taas yhden tallenteen uskollisesta kiertolaisestamme. Mistä ja miten kuu on valmistettu, minkä värinen se on ja tehdäänkö niitä vielä, kuuluu kysymyssarja joihin ehkä saadaan vastaus tämän viikon jaksossa Blomiksen luontoa. Millainen on sinun kuusuhteesi ja oletko sinäkin kuuhullu?