Blomiksen luonto

Radio Suomen toimittaja Juha Blomberg lähtee harva se päivä ulos luontoon saadakseen elämyksiä. Tässä sarjassa "Blomis" kertoo kokemuksistaan tavallisena luonnon kuluttajana.

https://areena.yle.fi/1-2728468

subscribe
share



Pöllöpsykoosi


Pöllöt ovat kiehtovia otuksia. Vähän pelottavia, salaperäisiä ja huvittavia yhtä aikaa. Mikä muu eläin oikeastaan pystyy samaan? Itselleni pöllöt ovat olleet suuren mielenkiinnon kohteita jo pikkupojasta lähtien. Silloin aikoinaan pöllöt jäivät lähinnä satunnaisten äänihavaintojen varaan, mutta muistanpa tapauksen, kun joskus juniori-ikäisenä käytiin naapurinpoikien kanssa kotikaupunkimme lentokentän lähimaastossa viirupöllön pesän lähellä. Pyöräilimme paikalle ja hiippailimme kohti meille kerrottua pesää. Ja hetken kuluttua viiletimme polkupyörillämme kotia kohti hiukset pelosta pystyssa viirupöllön annettua meille hatkat. Vasta myöhemmin tajusin miten tyhmiä silloin olimmekaan. Viirupöllö suojelee pesäänsä urheasti eikä kaihda iskeä ihmisenkään kimppuun. Meille olisi voinut käydä huonosti. Vähän myöhemmin, kun hiukseni olivat jo luonnollisen poistuman kautta päästäni kadonneet, uskaltauduin taas lähelle pöllöä muuallakin kuin Korkeasaaressa. Kuulin luotettavilta tahoilta lähiseudulla olevan pari pelotonta lapinpöllöä. Pöllöpariskunta oli ottanut reviirikseen erään hakkuuaukean ja ravintolakseen aukealla asustavan myyräpopulaation. Päätinpä siis eräänä päivänä lähteä pöllönkuvausretkelle. Ajattelin arkipäivän aikaisen aamun olevan varsin mainion ajankohdan, tuskin siellä ketään muita olisi, töissähän kaikki ovat. Itselläni oli normaali monivuorotyöstä johtuva arkivapaa. Siispä kalusto autoon ja kohti pöllömaita. Perille päästyäni jätin autoni vähän kauemmas etten häiritsisi lintuja ja lähestyin kohdetta. Pohdiskeluni arkipäivän aikaisen aamun rauhallisuudesta osoittautui totaalisen vääräksi. Lähempänä lapinpöllöpariskunnan reviiriä suorastaan kuhisi putkimiehiä. Siis pitkillä kaukoputkilla tai objektiiveilla varustautuneita henkilöitä. Tasainen virta hiljaa mumisevia tai täysin puhumattomia lintuharrastajia vaelsi metsäaukion reunapolulla. Joku kertoi jo ottaneensa lähikuvan lapinpöllöstä ja sitten lintu oli lentänyt pois. Ajattelin tehneeni hukkareissun, linnun säikähtäneen kansainvaellusta ja minun jäävän ilman ensimmäistä valokuvaa lapinpöllöstä. Jotenkin se hillitön yleisömäärä häiritsi ja teki mieli lähteä kotiin. En kuitenkaan luovuttanut vaan jäin odottelemaan. Sitten porukka kohahti. Lapinpöllö lennähti ihan aukeaman reunaan, pienen kuivakkaan koivun oksalle ja oman kuvauskalustoni ulottumattomiin. Ja aika monen muunkin. Ensin porukka katseli pöllöä niiltä jalansijoiltaan, sitten alkoi tapahtua pientä liikehdintää linnun suuntaan ja kohta iso osa porukasta jalkautui pellonreunapolulta itse hakkuuaukiolle ja varovasti pöllöä kohti. Luonteeltani ujona henkilönä aristelin ensin, mutta rohkaistuin ja seurasin kriittistä massaa kuusentaimien sekaan. Olin kuulevinani paheksuvia kommentteja polulle jääneiden ja jo pöllökuvansa ottaneiden suunnalta, mutten enää välittänyt. Olin joutunut pöllöpsykoosiin. Aika ja paikka hämärtyi hetkessä, ympärilläni olevat vakavat miehet pitkine putkineen katosivat havaintokykyni ulkopuolelle ja minä näin vain pöllön. Siinä se nyt on. Lapinpöllö. Strix Nebulosa. Suuri harmaa pöllö. Saatuani itseni henkisesti takaisin maanpinnalle otin pari askelta, pysähdyin, nostin kameran, laukaisin. Säädin valotusarvoja, otin pari askelta lähemmäs varovasti, nostin kameran ja laukaisin. Edelleen kääntelin kamerani nuppeja mielestäni parempiin suuntiin, jatkoin hiippailua kohti suurta harmaata, nostin kamerani ja annoin sulkimen raksuttaa. En tiedä kuinka kauan tilanne kesti. Lapinpöllö tuijotti meitä välillä hämmentyneen näköisenä ja keskittyi taas myyräjahtiin. Lopulta se syöksyi myyrän kimppuun, nappasi siimahännän kynsiinsä ja lensi pois. Näytös oli päättynyt! Aavistuksen häirinnästä häveliäänä porukka hajaantui, itsekin köpöttelin autolleni, katselin kameran näytöltä muutamaa harmaata läikkää vihreiden kuusentaimien keskellä. Siinä se oli! Ensimmäinen kuvaamani lapinpöllö! Kuvien teknisestä laadusta en sano mitään, tämän päivän osaamisellani ja nykykalustollani olisin toki tehnyt paljon paremman kuvan tuosta mahtavasta petolinnusta, mutta tunnelma olisi varmasti ollut ihan toinen. Se, menisinkö enää vastaavanlaiseen joukkokohtaukseen pelottelemaan lapinpöllöä onkin ihan toinen juttu. Pöllöpsykoosiin vajoamisesta nyt puhumattakaan.


share





 2015-03-24  4m