Maa- ja ihmiskeskeisyys ovat hallinneet Raamatun tulkintaa vuosituhansia, mutta viimeaikaisen luonnontieteellisen tutkimustiedon valossa näkökulmaa on jouduttu laajentamaan. Teologi Vesa Nissinen on pohtinut tuoreessa väitöskirjassaan, miten kristinuskon tulisi suhtautua maapallon ulkopuoliseen älykkääseen elämään. Jos universumin kaukaista kolkkaa asuttaisi kaltaisemme älykäs sivilisaatio, uskonnon tulkinnassa tullaan kiperien kysymysten eteen - ulottuisiko esimerkiksi ajatus pelastuksesta alieneihin saakka? Entä miksi kysymys on hankala erityisesti kristinuskon näkökulmasta, vaikka hindulaisuuden tai buddhalaisuuden oppien kautta maan ulkopuolinen älykäs elämä on helpompi sulattaa?